Työpaikkahuumoria

Suomalainen työmyyrä tahkoaa keskimääräisen 40 vuoden uransa aikana 70 000 työtuntia. Noin pitkänä aikana työtä ehtii miettiä monelta kantilta, varsinkin kun puolille suomalaisista työssäkäyvistä työ on itsearvostuksen merkittävin lähde. Tärkein suomalaista työtä kuvaava tilasto kertookin, että 90%:lle suomalaisista työn merkitys liittyy hyviin ihmissuhteisiin ja kavereihin työpaikalla. Suoraan sanottuna siis työpaikkahuumoriin.

Kun suomalaiset puhuvat työstä, liikkuvat aiheet yleensä jossain jatkuvan orjuuttamisen ja YT-neuvottelujen välimaastossa. Ihan riippumatta siitä, onko töissä oikeasti hauskaa ja turvallista. Teoriani mukaan agraarilähtöinen ja savottahenkinen geeniperimämme ei ole pysynyt kehityksen vauhdissa, ja työjuttumme tyylilaji on jäänyt soittamaan sitä vanhaa mollisointua jonka esi-isät suota ojittaessaan meille perinnöksi jättivät. Kun suomalainen puhuu työpaikkahuumorista tämän sapluunan kautta, ei oikein enää jaksa ihmetellä, miksi suomalainen huumori näin ylipäätään on suhteellisen omalaatuista ja eksoottista sorttia.

Hyvänä esimerkkinä tästä on YouTubissa muutama vuosi takaperin pyörinyt video, jossa lähikaupan kesäpojat laittoivat inventaarion yhteydessä rullaamaan ehkä maailman suurimman vähittäistavara-dominon. Vaikka video olikin omalla suomalaisella tavallaan varsin uhmakas, oli siinä huumorin avulla käsitelty kyseisen kauppaketjun brändiä varsin oivaltavasti. Tämä muisto seuraa minua aina asioidessani kyseisen ketjun liikkeissä, jolloin tulee miettineeksi, että minkälaisia koiruuksia ne takahuoneiden ja lähettämön pojat taas hautovat. Tätä samaa tyyliä ja fiilistä halusimme hyödyntää tehdessämme Dimexin yritysvideota.

Jokainen Dimexin yritysvideossa käsitelty esimerkki työpaikkahuumorista on lainattu suoraan elävästä elämästä. Siksi videossa käsitelty toilailu onkin aina käsikirjoitettua sketsiviihdettä huomattavasti aidompaa. Niinpä näiden työasioiden kevyempi käsittely toi työvaatteiden esittelyyn sellaisen tulokulman, joka tuntuivat sopivan Dimexin pirtaan kuin nakutettu. Näiden tunnelmapalojen jälkeen tuo 70 000 tunnin urakka ei enää tunnu läheskään niin ilottomalta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

-Antti Mäkelä / Unoam