Tip tap.

”Tiedätkö sinä Tuire, miksi Joulua vietetään”? kysyi äitini 80-luvun sähäkänpunaisessa lyhyessä kampauksessaan. Hän kumartui ottamaan lempeästi minua olkapäästä kiinni: ”Tämä on Jeesuksen syntymäjuhla”

Katsoin äitiäni kyllästyneenä ”Miksi sinun pitää sotkea joka asiaan se Jeesus?”

Vaikka vauhti on kuinka kova ja mikä ikinä onkaan suunta, Joulussa minulla on kyse siitä, että silloin irrottaudutaan todellisuudesta hetkeksi. Saa tonttuilla luvan kanssa. Mäenlasku savolaisessa maastossa (paljon kiviä ja korkeusvaihteluja) muistuttaa että pieni kuoleman pelko Jouluaattona saa mukavasti punan poskille. Suosittelen myös pulkkasurffausta, lumienkeleitä saunomisen yhteydessä ja ylivoimaisen vastuksen lumipesuyritystä. Muutamia vuosia sitten pelattiin puolestaan rantalentopalloa. Tosin hannaroitiin siinä määrin että lenkkarit oli jalassa. Olivat kelit mitkä tahansa, Jouluna saa riehua ja peuhata.

Aattona minulla on hyvä fiilis huolimatta siitä mitä EKP touhuaa. Annankin tässä nyt, omavaltaisesti myös teille luvan relata. Voit syöpötellä kohtuuttomasti, olla juuri niin kaupallinen joululahjojen kanssa kuin tuntuu, voit ottaa useammat päikkärit ja tuijotella kynttilän liekkiä ilman että joku epäilee mielenterveyttäsi. Ennen kaikkea voit olla vaan onnellinen siitä että taas yksi vuosi alkaa olla takana ja uusi häämöttää jo edessä.

Kiitos tästä jännittävästi vuodesta, palaillaan asiaan pyhien jälkeen.