Periksi ei anneta

Vuosi sitten keskustelu kulki suurin piirtein näin: ”Taitaa olla tämä vuosi rauhallisemman kasvun vuosi”. Muualla saattaa mennä huonostikin, mutta ei meillä Suomessa. Dimexissä kauppa kävi suhteellisen hyvin. Oli siinä mukana aimo annos tuuria, sillä ennakoimme tulevaa ja teimme voimakkaita tekoja tilanteen muuttamiseksi. Se muuttuikin. Tällä tavoin saimme aikaan tulosta vuonna 2008 ja sitä kautta perusta vahvistui vuoteen 2009.

Vielä viime elokuu ja syyskuu olivat myynnillisesti tosi hyviä kuukausia. Sitten lokakuusta lähtien myynti ei ole ollut plussavoittoista. Alkusyksystä vielä uskottelin itselleni, että kun tehdas on hyvin lähellä 5-tietä, taantuma tekee meidän kohdalla mutkan. Ei muuten tehnyt. Osui kohdalle.

Lokakuussa tuli ymmärrys, että tilanne tosiaan pahenee päivä päivältä. Ensin tuli mieleen: ”Voi pentele, näinkö tässä taas kävi ja miksi”. Seuraava ajatus oli, että PERIKSI EI ANNETA. Sitten ajattelin, että onneksi meidän yrityksen perusta on vahva. Olemme jaksaneet tehdä kehitystyötä vuosien mittaan. Meillä on vastaanottokykyä.

En ole oikea henkilö erittelemään syitä taantumaan. Voin minä silti yrittää. Olen suomalainen mies. Pelisäännöt eivät tainneet olla maailman rahamarkkinoilla ihan vimpan päälle? Vai oliko niitä olleenkaan?

Kerran minulle sanoi yksi lähipiirin ihminen, että pitääkö sen homman olla jatkuvasti niin kovaa vääntöä. Viime syksynä ajattelin, että onneksi on ollut kovaa vääntöä. Muuten ei selvittäisi. Tosin vääntää voi myös hymyilemällä. Hymypatsaan olen saanut keskikoulun toisella luokalla, mutta en hymyilemällä. Varmaankin ironialla.

Seuraavassa kirjoituksessani kerron, miten olemme sopeutuneet näihin aikoihin. Voi näitä aikoja. Mutta, periksi ei anneta!

Hyvää maaliskuun jatkoa,

Jukka Krogerus

toimitusjohtaja

P.S.

Homman nimi: otathan yhteyttä, kun siltä tuntuu.

jukka.krogerus@dimex.fi