Palaako vuosi 2007 takaisin?

Vuosi 2007 oli meillä ja lähes koko maailmassa kovan kasvun vuosi. Itsekin, varsinkin tämän taantuman alkuvaiheissa, ajattelin ja puhuin, että ”paremmat ajat” tulevat taas kohta. Ikään kuin vähän aikaa sinnitellään, niin ollaan takaisin entisessä. Palattiinko edellisen taantuman jälkeen 90-luvun alussa entiseen? Ei palattu, muutos oli silloinkin voimakas. Toisaalta silloin palattiin varsin nopeasti voimakkaaseen kasvuun. Tällä kertaa kaikkien asiantuntijoiden mukaan näin ei tapahdu.
Mikäli halutaan takaisin yrityksissä kasvuun, on se tehtävä itse. Talouskasvu tulee jossain vaiheessa hieman auttamaan meitä tässä. Maailma on nyt erilainen kuin 2007 ja paluuta ei ole. Rakenteet ovat muuttuneet ja muuttuvat lisää, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttua mukana, jos haluaa pysyä kisassa.

Kuten aikaisemmissa kirjoituksissa on kerrottu, olemme aloittaneet erittäin voimakkaan kehitystyön. Olemme asettaneet itsellemme hyvin kunnianhimoiset tavoitteet. Haluamme palata nopeasti takaisin kasvuun. Onko pakko kasvaa ja kehittyä? Odotellaan vaan, kyllä ne paremmat ajat tulevat. Lasketellaan tässä vaan. Katsotaan miten kauan rahat riittävät. Jos näin tehtäisiin, parempien aikojen saapuessa, meille ne ei taitaisi tulla. Taitaa olla ainoa vaihtoehto kehitys ja kasvu.

Uheilutermein kerrottuna. Puolustuksen täytyy pitää, muuten otteluja ei voiteta. Keskikentällä täytyy pelinrakennuksen toimia, muuten otteluja ei voiteta. Hyökkäysen täytyy laukoa maalia kohti, muuten otteluja ei voiteta. Ennenkaikkea joukkueen pitää rakentaa maalipaikkoja, josta tulee maaleja, muuten otteluja ei voiteta.

Valmennuksessa keskitymme tällä hetkellä nimenomaan maalien tekoon. Olosuhteet kentällä eli mailmalla eivät ole parhaat mahdolliset. Ne ovat, mitä ovat. On mukavampi valmentautua ja tähdätä siihen, että pärjäämme nyt ja tulevaisuudessa. Haluamme olla tulevaisuudessa entistä voimakkaampi joukkue. Tähän me tähtäämme ja näin me toimimme.

Valmentutuminen ja kisailu on mukavaa. Välillä niissäkin ollaan epämukavuusalueilla. Niin ollaan välissä elämässä yleensäkin. Elämässä on arkea, mutta myös juhlaa. Onnistumisista pitäisi ”tuulettaa” lujasti sekä arjessa että juhlassa. Tämä meille suomalaisille on erityisen vaikeaa. Meillä on perimä ”itku pitkästä ilosta” jne.. Toimitusjohtajana minulla on erityinen vastuu ”tuulettamisesta”. Onko meillä kaikille myös yksilöinä erityinen vastuu ”tuulettamista”?

Marraskuussa uusia ajatuksia.

Ei muutako eteenpäin ja ”tuuletellaan” välillä.

Jukka Krogerus

PS. Kiitoksia palautteesta. Siinä voi edelleen ”tuuletella” tai vaikka ”palautella”.
jukka.krogerus@dimex.fi