Dimexiläisten harrastuksia

Harrastuksiini kuuluu monen moista rock’n’swing-tansseista ja jenkkiautoista korumuotoiluun sekä ompeluun. Yksi harrastuksistani on kuitenkin ylitse muiden ja kaikista rakkain: lumilautailu. Vapauden tunne on mahtava, kun laudan nokka kääntyy rinteen päältä hiihtohissejä kohti ja vauhti kiihtyy pikku hiljaa. Lumi narskuu laudan kanttien osuessa lumikissan jälkiin alaspäin viilettäessä. Pieni pakkanen nipistelee poskipäitä, ja viima pyyhkii kasvoja. Olo on voittamaton.

Olen koko pienen ikäni kasvanut Etelä-Suomen suurimman hiihtokeskuksen, Sappeen, kupeessa. Jo ala-asteella oli vuosittainen perinne viettää päivä Sappeen rinteitä tampaten, joko suksilla tai laudalla. Vauhdin hurmasta innostuneena Sappeen kymppitiistait vetivät puoleensa jotakuinkin viikoittain. Hiukan vanhempana tuli ostettua ihka ensimmäinen oma lumilauta sekä Sappeen kausikortti, sillä rinteessä tuli vietettyä useita tunteja sekä viikolla että viikonloppuisin, aina kun se vain suinkin oli mahdollista.

Kun kalenteriin käännetään syyskuun kuva ja puiden lehdet alkavat vaihtaa väriään vihreästä keltaiseksi, alkaa minulla pitkästyttävä yöpakkasten odottelu. Yöpakkaset tarkoittavat joillekin sitä, että aamulla saattaa olla liukasta ja auto on laitettava lämmitykseen aamuisin. Minulle yöpakkaset merkitsevät lumitykkien laulamista ja sitä, että laskettelukeskusten aukeaminen pitkän kesän jälkeen on jo käsin kosketeltavissa. Haen varastosta lumilautani sekä muut välineet odottamaan lumimassoja, ja rupean aktiivisesti seuraamaan hiihtokeskusten lumetusuutisia. Odotan kuumeisesti sitä päivää, kun nettisivuille ilmestyy uutinen keskusten aukeamisesta. Useimmiten hiihtokeskusten ensimmäisen rinteen auettua saattaa muiden rinteiden aukeamiseen mennä vielä jonkin aikaa, mutta yksikin rinne riittää minulle ensinälkään pitkän, kesän pituisen odottelun jälkeen.

Ensi talven lumimassoja innokkaasti odottaen

-Mervi-

tuotesuunnittelija

 

Kuvat ovat muutaman vuoden takaiselta Levin reissulta.

P1020873 P1020963